Aurinko on korkealla

Hyvää päivää ystäväiseni!

Joku teistä saattaa muistaa, että ähersin tähän kyseiseen blogiin pari tekstiä jokunen vuosi sitten. Olin äsken radikaali ja poistin ne. En yleensä tee sellaista. Tosin nyt täytyy tunnustaa, että kylläkin kopioin ne talteen ja lähetin omaan sähköpostilaatikkooni.

Kuinka monta blogia tuolla leijuukaan vailla päivityksiä, ilman kenenkään mielenkiintoa. Otan nyt osaltani tämän rakkaan blogilapsosen käsittelyyn ja ravistelen sitä hiukan. Kielikuva kylläkin ontuu, koska lapsia ei saa ravistella. Rapsutellaan siis mieluummin vähän.

Puhuin ystäväni kanssa tässä päivänä eräänä blogin kirjoittamisesta. On hyviä ja huonoja blogeja. Sellaisia, joihin palaa ja sellaisia, jotka ajavat luotaan pois. Tämän ei tarvitse olla kumpaakaan, ei hyvä tai huono. Tämä on minun blogini. Pohdin ystävälleni, että mitä sitten kirjoittaisin blogiin. "-Mitä mullakaan olis muka sanottavaa? Tyyliin seurailisin sitä, kun humala kasvaa seinänpieltä? -No niin."

Nämä on näitä elämän pieniä asioita.