Tuoksu

Olen ollut ulkona. Olen ollut paljon ulkona. Olen tehnyt asioita, joita en ole koskaan tehnyt tai jollaisia olen kokeillut vain lapsena. Kuten rikkaruohojen kitkeminen. Olen kokenut elämyksiä tajuamalla, että olen osannut itselleni outoja asioita vain päättämällä, että osaan. Jopa vain miettimällä, miten äiti olisi saman asian tehnyt. Olen tuntenut asiasta syvää mielihyvää.

Olen möyrinyt vanhassa puutarhassa kuin arkeologi. Jonakin päivänä olen löytänyt villiintyneen heinän seasta vanhan sinkkiämpärin, johon istuttaa kesäkukkia, toisena päivänä olen raivannut esiin nupukivistä kukkapenkinreunaa. Aurinko tuoksuu iholla. Työntäyteisen päivän jälkeen on ihana istahtaa kahvikuppi kädessään rappusille ihailemaan työnsä tuloksia. Olen tajunnut myös sen, että puutarha ei taivu pakottamalla. Sitä pitää suostutella ja sille pitää olla nöyrä.

Pinosin tiiliä ja kärräsin kottikärryllä hiekkaa. Nyt pihassa on nuotiopaikka. Ajattelin laittaa siihen tänä iltana ensimmäistä kertaa tulet. Häiveä savun tuoksu vaatteissa tuo paljon muistoja mieleen. Hymyilin muuten eräs aamu kun tajusin, että Vantaankosken junaseisakkeen raidepöllit tuoksuvat vuoristoradalle. Nenän ja aivojen välillä on jokin ihan oma muistorikas ryppäänsä. Silmät jäävät siinä kakkoseksi.